tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ratkaisuja sosiaalityöntekijätilanteeseen Päijät-Hämeessä



Päijät-Hämeessä on tuskailtu pitkään sosiaalityöntekijätilanteen kanssa. Sosiaalityöntekijän virkoja hakevien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana. Tilannetta on kuvannut se, että virkoja on ollut kokonaan vailla hoitajaa. Asiakasmäärien kasvu ja täyttämättömät virat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa viroissa olevien sosiaalityöntekijöiden työtaakka on muodostunut kohtuuttomaksi. Huoli työntekijöiden ja heidän lähiesimiestensä jaksamisesta kasvavan työtaakan takia on ollut enemmän kuin aiheellinen. Tilanne ei ole voinut olla näkymättä myös sosiaalityön laadussa ja vaikuttavuudessa. Suunnitelmallinen ja asiakkaan osallisuutta vahvistava kuntouttava työote on jäänyt ”tulipalojen sammuttamiseen” painottuvan korjaavan työn jalkoihin. On perusteltua kysyä, onko tällainen työ varsinkaan pidemmän päälle työssä jaksamista tukevaa vai sitä vähentävää.


Alueen sosiaalityöntekijätilanne on heijastunut myös asiakkaisiin monin tavoin. Kun palvelutarpeen arvioinnit ovat venyneet eikä asiakassuunnitelmia ole ehditty laatimaan tai tarkistamaan riittävällä tavalla, on myös palvelujen saaminen jäänyt monen kohdalla toteutumatta oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Työntekijätilanne on vaikeuttanut myös sosiaalityön sisällöllistä kehittämistä. Kun perusta ei ole ollut kunnossa, on ollut vaikea ottaa myöskään kestäviä kehittämisaskeleita.  Asiakaspalautteet kertovat osaltaan siitä, kuinka haastava tilanne on ollut asiakkaille. Monimutkaisten ongelmavyyhtien ratkaisu edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista sosiaalityötä. On ymmärrettävästi turhauttavaa kertoa omaa elämäntarinaa uusille työntekijöille toistuvasti ja aloittaa prosessi aina uudelleen.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat ovat etsineet tilanteeseen ratkaisuja yhdessä ja erikseen. Hyvistä yrityksistä huolimatta tilanteeseen ei ole saatu kuitenkaan muutosta. Uusi yritys sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi päätettiin ottaa heti alkuvuodesta 2017 hyvinvointikuntayhtymän aloittaessa toiminnan. Sosiaalityöntekijäselvitystä varten perustettiin työryhmä, johon saatiin mukaan monipuolinen edustus sosiaalityön eri sektoreilta perhe- ja sosiaalipalveluista sekä ikääntyneiden palveluista ja kuntoutuksesta. Ilahduttavaa oli saada mukaan työryhmään myös terveyden ja sairaanhoidon edustus. Meillä on hyvinvointikuntayhtymässä yhteinen ymmärrys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiossa ja monialaisessa työskentelyssä tarvitaan myös vahvaa sosiaalityötä. Projektityöntekijä Maiju Päivän mukana olo työryhmässä kytki sosiaalityöntekijäselvityksen tulevaisuuden sosiaali- ja terveysasemapohdintaan.

Työryhmä ei olisi saanut työtään valmiiksi vielä keväällä ilman sosiaalialan osaamiskeskus Verson ja Verson johtaja Kirsi Kuusinen-Jamesin sekä yliopistoharjoittelija Hanna Yrjölän ja Jenni Saarikon merkittävää työpanosta. Liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että Versolla on ollut merkittävä rooli päijäthämäläisen sosiaalihuollon kehittämisen moottorina jo pitkään. Työryhmä kokonaisuudessaan ansaitsee suuren kiitoksen sitoutumisestaan työskentelyyn. Tavoitteena oli selvityksen aikana osallistaa yhtymän sosiaalityön ammattilaisia kehittämistyöhön. Työntekijöille osoitettu kysely ja henkilöstölle suunnatut työpajat antoivat merkittävän lisän kehittämistyölle ja avarsivat näkökulmia sosiaalityön moninaiseen tehtäväkenttään. Selvityksen laajentaminen koskemaan myös sosiaaliohjaajia oli olennainen ratkaisu selvitystyössä tehdyn kokonaistarkastelun kannalta.

Mitä selvitystyöllä saatiin sitten aikaan? Selvityksessä nostetaan esille useita kehittämiskohteita sosiaalityöntekijätilanteen parantamiseksi. Kilpailukykyisen palkkauksen merkitystä ei voi aliarvioida ja palkkauksen suhteen selvitys johti lopulta varsin hyvään lopputulokseen, kun yhtymän hallitus päätti nostaa lapsiperhepalveluissa, työikäisten palveluissa ja vammaispalveluissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden palkkoja. Näkemykseni on, että tehdyllä palkkaratkaisulla katkaistiin negatiivinen kierre sosiaalityön osalta Päijät-Hämeessä. Palkkaratkaisun pohjalta on hyvä miettiä muita toimenpiteitä, sillä kilpailukykyisen palkkauksen ohella tarvitaan monenlaista kehittämistyötä. Näiden asioiden suhteen työ on vasta alussa. Vireillä on paljon hyviä kehittämisaihioita, joita tulee viedä määrätietoisesti ja askel kerrallaan käytäntöön. Työn sisältöjen ja työvälineiden sekä työssä jaksamista ja osaamisen kehittämistä tukevien rakenteiden lisäksi tarvitaan markkinointia vetovoiman lisäämiseksi alueelle.


 
Mika Forsberg 


toimialajohtaja
p
erhe- ja sosiaalipalvelut
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Digitalisaatiolla sosiaalityön ääni kuuluviin



Sosiaalihuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan kehittäminen etenevät pienin, mutta määrätietoisin harppauksin eteenpäin. Miten sitten sosiaalityö, tiedonhallinta ja digitalisaatio ylipäänsä liittyvät yhteen? Tätä olen yrittänyt selvittää viimeiset kolme vuotta, kun olen työskennellyt sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen parissa muun työni ohella. 

Alussa minulla oli vain tietoisuus siitä, että sosiaali- ja terveysalaa digitalisoidaan ilman ”sosiaalia” ja että mukaan on päästävä. Aloin osallistua erilaisiin aihetta sivuaviin työryhmiin ja seminaareihin ja pikkuhiljaa työhöni on alkanut liittyä yhä enemmän sosiaalihuollon tiedonhallinnan elementtejä. Esimiehet ovat kannustaneet minua tähän ja minut on otettu joka puolella verkostoissa vastaan sanalla ”vihdoinkin”! Sosiaalihuolto ei ole ollut perinteisesti siellä, missä sähköisiä palveluja, tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty eikä kyse ole aina siitä, etteikö meitä olisi sinne haluttu. Kuten muussakin sote-kehittämisessä, käsitteen ensimmäinen tavu ”so-” tahtoo vain unohtua eikä sosiaalihuolto muutenkaan ole ollut pitämässä kovaäänisesti puoliaan. 

Tiedonhallinta, sähköiset palvelut, digitalisaatio, sosiaalihuollon prosessit, viestintä – kaikki nämä kietoutuvat yhteen. Puhutaan tiedon siirtymisestä tietojärjestelmissä, tietovarannoista, digitaalisista vastaanottopalveluista, sähköisestä ajanvarauksesta, Kanta-palveluista, rakenteisesta kirjaamisesta, tietoturvasta, sähköisistä palveluista, asiakasviestinnästä ja niin edelleen. Kokonaispaketti on valtavan suuri ja monimuotoinen, joten sitä on ollut pakko ottaa pala palalta haltuun – ja paljon on vielä opittavaa. Maaliskuussa 2017 minulle avautui mielenkiintoinen mahdollisuus alkaa työskennellä edellä mainittujen asioiden parissa täydellä työajalla sähköisten palvelujen ja tiedonhallinnan kehittäjäsosiaalityöntekijänä. 

Digitaaliset palvelut tuovat aivan uusia mahdollisuuksia asiakastyöhön eikä niitä pitäisikään nähdä normaalityöstä erillisinä, päälle liimattuina lisätöinä. Voisiko jollekin sosiaalisen tilanteen peloista kärsivälle asiakkaalle olla helpompaa ottaa yhteyttä sosiaalihuoltoon vaikkapa chatin kautta? Ehkä tablet-laitteen voisi viedä intensiivistä tukea tarvitsevan asiakkaan kotiin ja hänellä olisi mahdollisuus ottaa sen avulla vaikka päivittäin yhteyttä sosiaalihuollon ammattilaiseen? Voisiko sosiaalityöntekijä pystyttää mobiilisovelluksella nopean kyselyn asiakkaille vaikkapa asuinalueensa palvelujen puutteista? Käyttömahdollisuuksien pohdinta on vielä aivan aivan alussa. Sähköisten palvelujen kehittämisen yhteydessä saatetaan kritisoida sitä, että ennestään kotiin jumiutuneet kansalaiset eivät lähde liikkeelle senkään vertaa, kun palvelutkin tarjotaan netin kautta. Digitaaliset palvelut eivät saakaan korvata ikinä kasvokkaista palvelua, vaan ne pitää nähdä asiakasta hyödyttävinä ja täydentävinä palveluina. Mielestäni digitalisaation avulla voidaan luoda esteettömiä palveluja kaikille kansalaisille. Yhteiskunnan palvelut sähköistyvät kovaa vauhtia eikä sosiaalihuolto saa jäädä siinä jälkeen. Meidän pitää olla siellä missä asiakkaatkin ovat.

Sirpa Kuusisto-Niemi toteaa väitöskirjassaan, että sosiaalihuollon tiedonhallintaan on panostettava tietoisesti kaikilla hallinnon tasoilla (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tähän asti sosiaalihuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallintaa on kehitetty terveydenhuollon näkökulmasta tai tietojärjestelmätoimittajavetoisesti – tai sitten ei ollenkaan. Sosiaalihuollossa tiedonhallinta kytkeytyy usein välttämättömänä pahana koettuun tietotekniikkaan ja teknologiaan. Eikö vihdoinkin voitaisi siirtyä aikaan, jossa tietoteknologia ja tiedonhallinta nähtäisiin työvälineenä niin arjen työssä kuin työn kehittämisessäkin? Meillä sosiaalihuollon ammattilaisilla on oikeus vaatia toimivia ja tarkoituksenmukaisia välineitä työmme toteuttamiseen. Muutoksen on tultava sisältä käsin ja sosiaalihuollon on päästävä keskustelemaan samoille areenoille tietojärjestelmätoimittajien ja terveydenhuollon kanssa. Kokemukseni on, että meidät kyllä toivotetaan sinne lämpimästi tervetulleiksi!

Sosiaalihuollon tiedonhallinta ja tiedolla johtaminen ovat vielä jokseenkin alkutekijöissään. Muutama vuosi sitten tuskailtiin sitä, miten sosiaalityön asiakastietoa ei ole voitu hyödyntää esimerkiksi tutkimuksessa muun muassa kielenkäytön yhtenäisyyden puuttumisen vuoksi (Kuusisto-Niemi & Lehmuskoski 2010, 72).  Sosiaalihuollon tietojärjestelmiä on yritetty kehittää erilaisissa hankkeissa 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat jääneet hyvin paikallisiksi ja tietojärjestelmät eivät ole olleet yhteensopivia (Kuusisto-Niemi 2016, 114). Tiedonhallinnassa on siis ollut yhtä monta toteutustapaa kuin on toimijaakin eikä yhtenäistä tietoa sosiaalihuollosta ole juurikaan saatu. Tilanne on varmasti vielä hetken tämän kaltainen, mutta lähivuosina tilanne tulee muuttumaan, kun sosiaalihuolto siirtyy Kanta-aikaan ja rakenteisen kirjaamisen kautta yhtenäiseen ja kansalliseen tiedon tuotantoon. Yhtenäinen ja rakenteinen tieto tallentuu kansalliseen arkistoon ja on käytettävissä ammattilaisille, tutkijoille, johdolle ja ennen kaikkea asiakkaille. Sosiaalihuollon kuuluisa ”hiljainen tieto” saadaan vihdoin näkyväksi ja hyötykäyttöön parempien ja tehokkaampien palvelujen kehittämiseksi.

Sosiaalihuollon tiedonhallinta tulee nähdä erityisesti sosiaalityön profession vahvistajana ja emansipoijana. Sosiaalityö on mielletty hiljaiseksi ja passiiviseksi tietosuojan taakse piiloutuvaksi ammatiksi. Uskon, että hiljaisuuden aika on nyt ohi ja sosiaalityö alkaa tuottaa näkyvää, luotettavaa ja vakavasti otettavaa tietoa yhteiskunnastamme. Sen tiedon tuottamiseen tarvitaan sosiaalihuollon tiedonhallintaa sekä rohkeutta tuoda faktoja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Sähköiset palvelut ja tiedonhallinta määrittelevät yhä enemmän arjessa tapahtuvaa sosiaalityötä. Me voimme itse valita, päättävätkö muut sosiaalihuollon digitalisaation sisällöstä puolestamme vai olemmeko itse sitä aktiivisesti kehittämässä. Digitalisaatio ei ole uhka, vaan mahdollisuus niin kauan, kuin sosiaalihuollon ammattilaiset luotsaavat sitä itse eteenpäin! 

Kaisa Hujanen
kehittäjäsosiaalityöntekijä, YTM
sähköiset palvelut ja tiedonhallinta
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 



Lähteet: 


Kuusisto-Niemi, Sirpa (2016) Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.


Kuusisto-Niemi, Sirpa & Lehmuskoski, Antero (2010) Asiakastiedon kuvausmenetelmät sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Jyväskylä: PS-kustannus, 47 – 77.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kehittyvät palvelut eivät sammaloidu

Aikuissosiaalityössä puhaltavat muutoksen tuulet. 1.1.2017 alkaen Lahden aikuissosiaalityöstä tuli osa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymää ja Perhe- ja sosiaalipalvelut toimialaa. Hyvinvointiyhtymässä sote-palvelut tuotetaan aiempaa suuremmalla maantieteellisellä alueella aiempaa suuremmalle väestömäärälle.

Hyvinvointiyhtymän uutta organisaatiomallia sekä palvelujen uusia tuottamismalleja suunnitellaan parhaillaan. Pohdinnassa on esimerkiksi se, mitä palveluja tuotetaan jatkossa lähipalveluina, mitä keskitettyinä palveluina ja miten lähipalvelut on mahdollista viedä kustannustehokkaasti lähelle kaikkia hyvinvointiyhtymän asukkaita. Sosiaalipalvelut ovat pitkälti sellaisia palveluja, jotka tulee toteuttaa lähipalveluina, koska asiakkailla ei useinkaan erilaisten syiden vuoksi ole mahdollisuutta hakeutua palveluihin pitkän välimatkan päästä ja asiakkaita on usein tarpeen tavata heidän omassa toimintaympäristössään. Asiakkaiden kohtaamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää erilaisia sähköisiä ratkaisuja ja rakentaa sähköisiä palveluja perinteisten asiakastapaamisen ja kotikäyntien rinnalle.

Kela-siirto
Vuoden vaihteessa koko valtakunnan tasolla toteutunut perustoimeentulotuen Kela-siirto koskee suurta osaa aikuissosiaalityön asiakkaita. Kela-siirron on todettu tarjoavan sosiaalityölle mahdollisuuden keskittyä sosiaalityöhön toimeentulotukityön sijaan. Lahdessa perustoimeentulotuen käsittely on erotettu sosiaalityöstä kokonaan kuitenkin jo yli 10 vuotta sitten. Perustoimeentulotukihakemukset on käsitelty täysin etuuskäsittelyssä, jolloin sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat ovat voineet keskittyä käyttämään täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea yhtenä sosiaalityön työvälineenä. Lahdessa on siten ollut hieno mahdollisuus kehittää sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen sisältöjä jo pitkään. Nyt huolena on enemmänkin se, kuluuko sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta jatkossa aikaisempaa enemmän työaikaa toimeentulotukityöhön, jos asiakkaat joutuvat hakemaan paljon täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea kunnasta Kelan tiukkojen perustoimeentulotukilinjausten vuoksi. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on kuitenkin tehty viisas ratkaisu siinä, että etuuskäsittelijöiden työpanosta on myös jatkossa käytettävissä täydentävän toimeentulotuen ratkaisutyöhön.

Toimeentulotuki on ollut perinteinen tapa tulla sosiaalityön asiakkuuteen. Kela-siirtoa koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin huolta siitä, löytävätkö apua tarvitsevat ihmiset jatkossa tiensä sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalityöllä onkin nyt hyvä tilaisuus parantaa näkyvyyttään ja pyrkiä eroon sosiaalihuoltoa koskevasta, varmasti suurelta osin toimeentulotukityöhön liittyvästä, byrokraattisen, jäykän ja osittain jopa häpeällisen palvelun leimasta. On ajankohtaista pohtia sitä, miten saamme luotua sellaiset työikäisten sosiaalityön palvelut ja imagon, että ihmiset hakeutuisivat palveluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasaantumista.

Sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi
Kun vilkaistaan taaksepäin Lahden aikuissosiaalityön menneeseen vuoteen, näyttäytyy kuva kehittämistyöntäyteisestä vuodesta. Uuden sosiaalihuoltolain mukainen asiakasprosessi voidaan jo nähdä olevan vakiintunut työskentelymalli aikuissosiaalityössä. Sosiaalityön asiakkuus alkaa palvelutarpeen arvioinnilla, joka tehdään monialaisena yhteistyönä asiakkaan tilanteen mukaan. Palvelutarpeen arvioinnissa kartoitetaan asiakkaan tuen tarpeet, nimetään omatyöntekijä ja suunnitellaan tuen tarpeisiin vastaava palvelukokonaisuus. Monialaisen yhteistyön malleja on kehitetty terveydenhuollon kanssa mm. Parempi arki -hankkeessa.

Viime vuoden aikana on kehitetty myös sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien tehtäväjakoa. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat asiakkaiden omatyöntekijöinä vastaten asiakkaan koko palveluprosessista. Palvelusprosessi rakentuu asiakkaan palvelutarpeiden perusteella eikä yksittäisten toimenpiteiden kautta. Tavoitteena on, että resurssien salliessa sosiaalityöntekijät keskittyvät erityistä tukea tarvitseviin asiakkaisiin sekä rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sosiaaliohjaajat työskentelevät vähemmän tukea tarvitsevien asiakkaiden kanssa.

Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen
Lahdessa aloitettiin vuonna 2016 kehittää myös työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua. Sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimiin rekrytointiin ennen kesää neljä sosiaaliohjaajaa ja kaksi lähihoitajaa. #Nosteen asiakasmäärä kasvoi nopeasti toiminnan aloittamisen jälkeen noin 60 asiakkaaseen

Asiakkaat ohjautuvat sosiaalisen kuntoutuksen palveluun omatyöntekijän sosiaalityössä laatiman palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Sosiaalisessa kuntoutuksessa asiakkaille tarjotaan tarpeen mukaan mm. intensiivistä psykososiaalista yksilöllistä tukea, kotikäyntejä, apua kotitöissä, rinnalla kulkemista, asioiden yhdessä hoitamista sekä ryhmätoimintaa.

Nopeasti sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen aloittamisen jälkeen on ollut nähtävissä, että palvelu on kannattavaa inhimillisen ja yksilöllisen hyvinvoinnin kasvun lisäksi myös taloudellisesti. Mielenterveyskuntoutujan palveluasuminen maksaa 1 800 – 2 850 € kuukaudessa. Sosiaaliohjaajan palkka sivukuluineen on karkeasti arvioiden noin 4 000 € kuukaudessa. Jos yhdellä työntekijällä on intensiivisen tuen asiakkuudessa esimerkiksi 10 asiakasta kerrallaan ja sosiaalisen kuntoutuksen kotiin vietävällä tuella mahdollistetaan asiakkaiden asuminen omassa asunnossaan palveluasumisen sijaan, seuraa tästä selkeitä taloudellisia hyötyjä.

Uusia palveluja nuorille
Myös nuorten palvelut ovat kasvaneet ja kehittyneet Lahdessa viime vuonna. Aikuissosiaalityön nuorten tiimin sosiaaliohjaajat ovat olleet tiiviisti mukana nuorten Ohjaamossa. Siellä sosiaaliohjaajille on tarjoutunut mahdollisuus kohdata nuoria sosiaalitoimen seinien ulkopuolella ja tarjota nuorille sekä muille Ohjaamossa toimiville tahoille tietoa sosiaalipalveluista sekä ohjausta ja neuvontaa palvelujen käytöstä. Lisäksi aikuissosiaalityössä lähdettiin yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa kehittämään nuorten sosiaalisen kuntoutuksen palvelua Vamos Lahti -hankkeessa. Hanke starttasi työnsä keväällä 2016 ja vuoden vaihteeseen mennessä Vamos Lahden toiminnassa on ollut mukana reilut 80 nuorta. Nuorten sosiaalisen kuntoutuksen ryhmämuotoista palvelua on kehitetty myös yhdessä Avainsäätiön Poveria-hankkeen kanssa.

Tiedon tuotantoa ja sähköisen asioinnin kehittämistä
Lahden aikuissosiaalityö on aktiivisesti mukana myös sähköisten palvelujen kehittämisessä. Esimerkiksi ODA-hankkeessa on työttömien terveystarkastusta kehitetty laajemmaksi eri hyvinvoinnin osa-alueita kartoittavaksi sähköiseksi ”hyvinvointitarkastukseksi”. Aikuissosiaalityö on ollut myös mukana tuottamassa tietoa sosiaalipalveluista sähköiseen Hyvis.fi -portaaliin.

Lahden aikuissosiaalityö on ajan mukaisesti lähtenyt tuottamaan ja jakamaan tietoa toiminnastaan sosiaalista mediaa hyödyntäen. Aikuissosiaalityöhön laadittiin vuonna 2015 some-strategia ja sen mukaisesti loppuvuodesta 2015 julkaistiin ensimmäinen versio sähköisestä toimintakertomuksesta ePoksesta. ePos-toimintakertomuksessa keskiössä ovat tarinat ja kuvat sosiaalityön arjesta. ePos kokonaisuuteen kuuluvat myös aikuissosiaalityön Twitter-tili sekä uusi Facebook-tili, sosiaalisen kuntoutuksen #Noste-tiimin Instagram-tili sekä aikuissosiaalityön blogi, jota on luettu yli 10 000 kertaa.

Tästä kaikesta voi todeta, että Lahden aikuissosiaalityö kulkee kohti vuonna 2013 määriteltyä visiotaan. Visiossa Lahden aikuissosiaalityö on edelläkävijä ja valtakunnallisesti tunnettu laadukkaista sosiaalityön palveluista. Lisäksi aikuissosiaalityössä vastataan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti, joustavasti ja ammattitaidolla.

Omalta osaltani pyrin vaikuttamaan siihen, että Lahden aikuissosiaalityössä tehty kehittämistyö voi jatkua myös uudessa organisaatiossamme. Kiitän aikuissosiaalityön yksikön työntekijöitä ja esimiehiä rohkeudesta uudistaa ja kehittää aikuissosiaalityön sisältöjä ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
 
Lahden aikuissosiaalityöstä voi käydä lukemassa lisää uusimmasta sähköisestä vuosiraportista.
 
 

Tarja Laukkanen
Lahden aikuissosiaalityön päällikkö 
Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä